Lueskelin tossa juuri netistä erilaisia novelleja, ja muistoja palasi pintaan. Ennen mäkin tykkäsin tosi paljon kirjoitella novelleja / tekstejä, mutta nykyään kynä ei vaan pysy kädessä. Koulussa mulla on sentään luova kirjoittaminen valinnaisena, ja siellä multa tulee tosi paljon tekstiä ja aina tunnin jälkeen olo on paljon parempi, kun sain taas purkaa ajatuksiani. Jotenka perustin tämänkin blogin sen vuoksi, että voisin anonyymina kirjoitella ajatuksiani ja tunteitani julkisesti. Haluan myös jakaa asioita, mitä olen nähnyt ja joita miun ei tosiaankaan olisi pitänyt nähdä. Ja tänne kyllä kirjottelen mun ihan perus arjestakin, mitä mietin, tein ja havaitsin. :)

Vaikka kuinka mulle on monen vuoden ajan tarjottu keskuteluryhmiä, psykologeja, kuraattoreja ja lääkkeitä, mihinkään en ole suostunut. Välillä mietin, että oliskohan siittenki pitäny tarttua tilaisuuteen, mut koen kyllä blogin kirjottamisen parempana vaihtoehtona. Vaikka miun äidinkieli ei menekään ihan oppien mukaisesti (kiitos ulkomaan taustojen, joista olen ylpeä!), toivottavasti kaikki saa selvän ja ymmärtää miun hiukka hämmentäviä lauserakenteita.

Noniin, nyt alkusepostelujen jälkeen voisin kertoa muutamat faktat itsestäni. Tosin en kerro mitään, mistä mut voisi tunnistaa, vaikka tuskimpa ystäväni Vuodatuksen blogeja lukeekaan. Mutta anyway. Olen siis 17-vuotias, osa suvustani on ulkomaalaistaustaisia, käyn ammattioppilaitosta ja olen seurustellut nyt jonkin aikaa poikaystäväni X'n kanssa. Erosin ennen kesää pitkä aikaisesta suhteestani ja alle kuukausi sen jälkeen aloin seurustelemaan nykyiseni kanssa. Olen toivottoman rakastunut nykyiseeni, näemme päivittäin ja miltei asumme yhdessä. Mietin silti exääni vähän väliä emmekä ole enää vissiin minkäänlaisissa väleissä. Haluaisin kovasti selvittää välimme, mutten uskalla, koska pelkään lankeavani uusiksi exääni kuka kohteli mua kuin paskakasaa. Mulla on paljon kavereita, jotka kylläkin on jäänyt vähän etäisiksi nyt uudelleen alettuani seurustelemaan. Olen alkoholistiperheestä, isäni on kadonnut / kuollut, siskoni on kuollut ja veljeni on adoptoitu pois. Pidän uudesta isäpuolestani kovasti ja äitini kanssa mulla on nykyään jo suht hyvät välit. Terveyteni on ihan päin peetä ja mulla on yksi / monta (miten kukin sen nyt ottaa) vakavaa sairautta. Unelmani oli mennä armeijalle töihin ja sitä kautta muuttaa ulkomaille, mutta sain vastikään kuulla että inttihaaveeni romuttui terveyteni takia. Noh, kaippa sitä pitää jotakin uutta keksiä. :-) Luonteeltani olen hyvin menevä, sosiaalinen, rohkea, puhelias, iloinen ja positiivinen tyttö. Siltikin tunnen välillä olevani hyvinkin ulkopuolinen. 

Mutta tämä tästä "esittelyteksistä", nyt on pakko päästä nukkumaan huomista lääkärireissua varten!